Matka lopuillaan

Tässä istuskellaan laivan kyydissä kohti Naantalia. Siitä on vielä jäljellä matka Hauholle viemään vaunua takaisin kausipaikalle ja jos vain jaksetaan niin ajetaan siitä vielä yöksi kotiin Helsinkiin.

Toissapäivänä ajeltiin Roskildestä Linköpinggiin ja eilen sitten siitä Kapellskäriin. Aika tylsät ajopäivät, niistä ei mitään maagista sanottavaa.

Reissu on mennyt kokonaisuutena hyvin, kalusto ja matkustajat on pysyneet ehjänä, toivotaan että pysyvät loppuun asti.

Tässä vähän pientä yhteenvetoa ja tuntoja kesän reissusta.

Ajaminen

Onkos vaunun veto sitten hankalaa? No, on ja ei. Tämä oli nyt toinen kesä vaunu perässä. Sama auto kuin viimekesäisellä Norjan matkalla, vaunun koko tosin kasvoi jonkin verran. 

Alla kuva vanhasta yhdistelmästä.

Ennen viimekesäistä reissua ei kokemusta asuntovaunun vedosta ollut ollenkaan. Eihän siinä muu auttanut kuin pistää vaunu koukkuun kiinni ja ajaa, perässähän se tulee kun muistaa seurailla peilejä, pyrkiä ennakoimaan hyvin tilanteet ja pitää pään kylmänä. Siinä missä viimekesänä isoimmat haasteet aiheutti pohjoisen Suomen karmeakuntoiset tiet (varsinkin käsivarren Lapissa oli melkoista pomputusta) ja Norjan kapeat tiet jossa välillä sai jännätä että törmääkö vuoreen, välillä sitä tippuuko jyrkännettä alas, oli tämän kesän pahimmat haasteet vilkas liikenne, tietyöt ja ruuhkat. Ja Tanskan puolella välillä myöskin tuulet.

Kapellskäristä etelään mennessä on ensimmäinen haaste Tukholma. Tiet menevät kaupungin laitoja pitkin ja ovat melko vilkkaasti liikennöidyt, seassa vielä parit liikennetyöt. Siitä eteenpäin ajelu oli Ruotsin puolella melko leppoisaa, rauhallinen liikenne ja leveät tiet. 

Tanskassa Kööpenhaminan ohitus menee hieman nopeammin ja helpommin, onneksi. Tanskassa oli jonkin verran tietöitä. Siellä ne ei sinällään hidastaneet juurikaan karavaanarin matkaa, nopeusrajoitus tietöiden kohdalla oli useimmiten 80km/h (Suomessa vastaavissa kohtaa rajoitus olisi ollut varmaan 30km/h). Ja tietöiden kohdalla oli kohtuullisen kapeaa jälleen. Peilejä sai seurata tiiviisti että pysyi vaunun kanssa kaistalla, vasemmalta meni autoa ohi ja oikealla oli yleensä betonikaide pelotteena.

Meidän vaunu ei onneksi ole täysleveä (ainakaan näin kuskin kannalta), mutta on tuo n. 230 cm leveä vaunu ihan tarpeeksi työläs omaan makuun ja tällä kokemuksella.

Ainoastaan kerran jouduttiin pahempaan ruuhkaan vaunun kanssa. Päivä oli paahteinen ja jonossa roikuttiin n. tunti. Syynä oli ilmeisesti karrelle palanut pakettiauto (tai sitten retkeilyauto) jota kuskattiin vastaan hinausauton kyydissä. Tapahtumapaikalla siitä ei muistuttanut kuin musta läntti tien varrella. Tiettävästi siinä ei onneksi kai käynyt kenellekkään mitään, ainakaan ambulansseja ei mennyt ohi eikä tullut vastaan yhtään. Tuo oli ainoita kertoja kun hirvitti miten auto jaksaa, lämpötila ulkona oli reilusti yli 25C ja matka eteni madellen. Tien varrella näkyi useampiakin autoja konepelti pystyssä, mm. yksi vanha Ferrari. Mutta meidän Italian-ihme porskutti kuin tyhjää vain eteenpäin.

Saksassa käydessä nähtiin sitten miten saksalaiset hoitaa tietyöt, ei yhtä jouheasti kuin tanskalaiset. Matka johon olisi pitänyt pahimmillaankin mennä 2 tuntia, kesti reilun 3 tuntia. Ja tämä molempiin suuntiin. Todellista matelua pitkän matkaa. Meillä vaunua vetäneenä ei hermo mennyt vaan madeltiin rauhassa pitäen vähän väliäkin edessä meneviin, mutta pari tanskalaista teki kyllä todellisia sankariliikkeitä pomppien kaistalta toiselle ja yrittäen kiilailla vauhdilla eteenpäin. Yksikin maasturi pääsi meidän takaa lähdettyään meistä jopa kolmen auton päähän ruuhkan aikana pujottelemaan, toivottavasti oli kannattavaa. :)

Matkanopeudesta ja päivämatkoista sen verran, että viime kesänä todettiin n. 650 km olevan ehdoton maksimi mitä jaksaa vaunua vetää. Tämän kesän pisin päivämatka taisi olla Roskildestä Linköpingiin, n. 500 km. Ja onhan sitä siinäkin jo ajamista. Pelkällä henkilöautollahan tuo ei olisi matka eikä mikään. Matkavauhtina yritettiin pitää 75- 85 km/h (todellinen, ei mittarivauhti). Pyrkimyksenä oli pysytellä muun raskaamman liikenteen (ts. rekkojen ja muiden asuntovaunujen) tahdissa niin ettei tarvitse ajaa itse kenenkään puskurissa, eikä rekat aja omassa puskurissa kiinni. Varsinkin Tanskassa näki muutamien vaunujen paahtavan 100km/h (siellä se on osalle vaunuista ihan sallittua), mutta oli kyllä meno melko huojuvan näköistä välillä. Eipä sillä, välillä meinasi itselläkin lievetä vauhti turhan kovaksi, se kertonee vain jotain tuosta vetoauton ehtymättömästä voimanlähteestä :)

Ja tuosta mainitusta tuulesta, kun ottaa huomioon että auto on alle 5 metriä pitkä ja vaunu lähes 7, niin sivutuulen vaikutuksen kyllä huomasi. Muutaman kerran aukealle tullessa huomasi että tuuli nappaa todella voimakkaasti ja vaunu yrittää viedä autoa mukanaan. Mutta yritykseksi se jäi. Mutta ehkäpä seuraavaa reissua silmällä pitäen voisi harkita hieman isompaa autoa, ei niinkään etteikö tuossa vetokyky riittäisi, vaan 

nimenomaan sitä silmällä pitäen että vetäminen olisi vakaampaa.

Kohteet ja reitti

Alkuperäinen matkasuunnitelma oli seuraava. Laivalla yli Ruotsiin, siitä Tanskaan ja lopulta sitten takaisin. Ja tässä pysyttiin. Toisin sanoen eipä tuota paljoa etukäteen suunniteltu. Laivamatkat Naantali - Kapellskär - Naantali oli ainoat jotka varattiin etukäteen, muuten mentiin fiilispohjalla. Tanskassa leiriydyttiin lopulta kolmelle kohtaa pidemmäksi aikaa, Odenseen, Løkkeniin ja Hadersleviin. Odensesta ei tehty mitään pidempiä reissuja kaupungin ulkopuolelle, mutta Løkkenista ja Harderslevistä käytiin sitten pelkän auton kanssa tai polkupyörillä tutustumassa lähialueisiin (tässä muuten vaunun vahvuus verrattuna asuntoautoon, leiri on helppo jättää pystyyn ja käydä henkilöautolla päiväreissuja kauempanakin).

Leirintäalueiden valinta meni hyvinkin tuuripohjalla, matkan aikana lähinnä katseltiin netistä että mitäs leirialueita tässä olisi lähellä ja sitten valittiin niistä joku. Eikä noissa pahempia pommeja onneksi vastaan tullut. Løkkenissa kävi niin että päädyttiin eri leirintäalueelle puhtaasti vahingossa, oli kaksi leirialuetta vierekkäin ja ajettiin 'väärään'. Noh, eipä tuo harmittanut, alue oli hyvä. Se toinen alue olisi ollut aivan merenrannalla joka alkuun kuulosti kivalta ajatukselta, mutta kun kävi sen rannan sitten katsomassa niin tajusi että ei se olisi ollut hyvä ajatus. Hienon hienoa hiekkaa ja Pohjanmeren tuulet -> olisi ollut vaunu, auto ja matkustajat täynnä hiekkaa.

Reittioppaana matkalla toimi navigaattori. Se opasti, suurimmaksi osaksi ihan hyvin. Pari kertaa kyllä erehdyttiin luottamaan navigaattoriin enemmän kuin omaan vaistoon, ja sitten päästiinkin kyllä jännille teille. Pelkän henkilöauton kanssahan se ei haittaa, mutta kun tie on kuoppainen, mutkainen, mäkinen ja kapea, niin vaunun veto ei ihan niin kivaa enää ole. Hyväksi avuksi todettiin Googlen navigaattorin käyttö rinnalla ja siitä sitten katsottiin että pyritään pysyttelemään isommilla teillä mahdollisimman pitkään.

Syöminen

Leirimatkailussa hyvä puoli on se, että mukana kulkee jääkaappi ja keittiö. Emme ehkä ole niitä tiukimpia karavaanareita jotka söisivät aina vaunussa vaan varsinkin ajopäivinä tuli pysähdyttyä matkalla syömään sitä mitä sai nopeasti, eikä taidettu tien päällä laittaa ruokaa kuin yhden kerran.

Samoin kun olimme leiriytyneenä, niin jos olimme liikkellä, niin käytimme kyllä reilusti paikallisten ravintoloiden (ja panimoiden :)) tuotteita hyväksi. 

Vaunulla tuli tällä reissulla itseasiassa laitettua todella vähän ruokaa, se tosin johtui siitä että kun laitoimme leirialueella ruokaa, hyödynsimme leirialueiden keittiöitä. Syy tähän oli se, että kelit olivat todella hyvät, ts. kuumat ja vaunun lisälämmitys ruuanlaitolla ei houkuttanut. Kaikilla leirialueilla joissa yövyttiin, oli hyvät keittiötilat joten ruuanlaitto niissä ei ollut ongelma.

Noilla paikoilla oli tästä johtuen mahdollista seurailla myös muiden matkaajien ruuanlaittoa ja yksi asia kiinnitti huomiota. Ihmiset paistoi keittiöissä makkaraa. Sitten makkaraa, ja myös osa paistoi makkaraa. Ja pari jotain muita eineksiä. Tuli hieman "joukkoon kuulumaton" olo, kun laittoi ihan oikeaa ruokaa (mitenkään makkaraa halveksimatta :)) jota olisi kotonakin todennäköisesti tehnyt. Lieneekö sitten leirielämää viettävillä yleensä tapana kurjailla ruuanlaitossa? Me ainakin tykätään syödä hyvin lomallakin.

Ihmiset

Tässä nyt ehkä hieman karrikoidaan, mutta. On mielenkiintoinen ilmiö kun ylittää Suomen rajat. Leirialueilla alkaa tuntemattomat ihmiset tervehtiä iloisesti ja jopa tulla juttusille. Ehkä kysellä mihin olette matkalla yms. Ravintoloissa, erikoiskaupoissa ja muualla sama ilmiö. Suomessahan väistetään katsetta ja varotaan tervehtimästä ettei vain tarvitse jutella kenellekkään tuntemattomalle.

Ja me kyllä tykätäänkin tästä, on mukava jutella uusien ihmisten kanssa. Joskus saattaa jopa saada hyviä käyntikohdevinkkejä, kuten saatiin eräältä nuorelta farkkukaupan myyjältä Tanskassa, hänen ansiosta päädyttiin Roskildeen yöksi ja ehdittiin käydä illalla katselemassa sangen mukavan näköistä kaupunkia.

Eräältä foorumilta luin vastikään aiheesta, ja siellä kävi ilmi että monet suomalaiset karavaanarit nimenomaan haluaakin pysyä omissa oloissaan ja vältteleevät jopa leirintäalueita sen takia, ettei tarvitsisi olla vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä. Toivotaan että ei tämä vaunuilu meitä muuta moisiksi erakoiksi :)

Ihmiset Tanskassa varsinkin olivat muutenkin todella ystävällisen ja avoimen tuntuisia ja mm. Løkkenissa tuli muutaman paikallisen kanssa vietettyä mukava ilta.

Halpaa matkaamista?

Koti mukana, jääkaapissa omat eväät, pakkohan tämän on olla halpaa matkustamista? Noh, siitä voinee olla montaa mieltä. Mutta äkkiä sanoen, jos perässä on n. 10k€ arvoinen jääkaappi ja parisänky, niin kyllähän sillä hintaa jokusen yön nukkuu ihan hyvässä hotellissa ja syö ihan kohtuullisesti ravintoloissakin. Toki vaunu on pitkäikäinen ja me käytetään sitä 'köyhän miehen kesämökkinä', joten ihan suoraanhan noin ei voi laskea.

Tarkemmin kustannuksiin menemättä, hieman joitakin hintoja. Laivamatkat vaunun kanssa Naantali - Kapellskär - Naantali, n. 450€. Siltojen ylitykset tanskassa, yhteensä n. 300€ (tässä ehkä olisi pystynyt säästämään jos olisi ostellut noita etukäteen, enskerralla sitten..). Yöpymiset leirintäalueilla oli n. 25-30€/yö, alueesta riippuen. Tuosta olisi n. 5€ / yö voinut nipistää jos ei olisi ottanut sähköä. Öitä tuli laskujen mukaan 17kpl, eli yöpymisiin meni n. 500€. Toki tuo määrä hotelliyöpymisiä olisi helposti maksanut lähemmäs tonnin enemmän. Mutta taasen laivamatka + siltamaksut on pelkällä henkilöautolla ehkä n. puolet noista hinnoista.

Polttoainettahan auto kuluttaa enemmän vaunu perässä. Kilometrejä on takana nyt reilut 4000, ja keskikulutus taisi olla n. 8.5l/100km ajotietokoneen mukaan. Tuosta 4000 kilometristä on ehkä 800 km ajettu ilman asuntovaunua. Vaunua vetäen kulutus näytti olevan n. 9l/100km, samalla vauhdilla ilman vaunua dieseliä olisi kulunut n. 5l/100km ja keskieuroopan vauhdeilla varmaan lähemmäs 7l/100km. Eli tuleehan sitä tuostakin hieman lisäkulua.

Mutta ehkä kyse on enemmänkin tavasta matkustaa kuin edullisuudesta. Vaunun kanssa tulee päädyttyä erilaisiin kohteisiin kuin muuten olisi päätynyt (lue, ei suurkaupunkeihin) ja nähtyä erilaisia asioita, ennenkaikkea oltua enemmän luonnon keskellä.

Kaikki meni kuin elokuvissa?

Eikö sitten mitään ongelmia ollut? Yllättävän vähän kyllä, itseasiassa. Ainut isompi ongelma oli puolivälissä matkaa jääkaapin kanssa, joka oli sammuksissa yhden päivämatkan. Onneksi kaappi pitää ihan hyvin kylmän sisällään niin ei päässeet ruuat pilaantumaan. Syynä oli se, että kaappi ei jäänyt päälle kaasulla. Tuota tuli omin voimin ihmeteltyä enemmänkin ilman että olisi aiheeseen järkeä saanut. Lopulta otin yhteyttä erääseen Caravan huoltoon ja sovin sähköpostitse että he voivat katsoa tilannetta, työarvio oli 2 tuntia. 

Vaan kuinkas sitten käykään kun pääsemme huollon pihalle. Huoltopäällikkö tulee katsomaan vikaa ja alan näyttää kuinka kaappi käyttäytyy, että syttyy kyllä, mutta ei jää päälle. Paitsi että jäi tietenkin kun huoltomies katsoo vieressä. Hiukan tunsi olonsa hoopoksi (nyt tietää taas miltä töissä niistä ihmisistä tuntuu jotka kysyy apua IT-ongelmissa, ja paikalle saapuessa mitään ongelmaa ei enää olekkaan). Sain kyllä ihan hyvän selityksenkin että miksi näin kävi. Jääkaapissa on valintakytkin jolla voidaan valita käytetäänkö kaappia normaalisähköllä, akkuvirralla vaiko kaasulla. Ilmeisesti jonkinlainen hapettuminen oli tuossa kytkimessä joka aiheutti sen että kaappi ei jäänyt kaasulla päälle. Ja nyt kun sitä oli muutaman kerran pyöritellyt, niin siinä huollon pihalla pääsi taas sähkö kulkemaan kaasuasennossakin kytkimen läpi ja kaappi toimi normaalisti.

Muuten ongelmat rajoittui pariin hankalaan reittivalintaan sekä pariin totaalikastumiseen, mutta keleihin ei paljoa vaikuttamaan pysty.

Enskesänä mennään taas?

Ensi kesä jääköön nähtäväksi. Hieman tuli tänä kesänä olo, että ehkä seuraavan reissun voisi tehdä ilmankin vaunua vaihteeksi, kun nyt on pari kesää menty vaunun kanssa. Kuten sanottua, vaunulla tulee päädyttyä erilaisiin paikkoihin kuin pelkällä autolla tai lentäen. Mutta se jääköön ensikesän pohdinnaksi, nyt saattaa vaikuttaa sekin että hieman tuo vaunun perässä kiskominen jo väsyttää ja on ihan mukavaa päästä jättämään vaunu kausipaikalle taas hetkeksi aikaa.